- Reset +

Viron presidentin tervehdys suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin avajaisissa 07.01.2015

07.01.2015

Rakkaat ystävät!

Olen iloinen, että suomalais-ugrilaisten uusi kulttuuripääkaupunki on Obinitsa, vanha setokaiskylä Viron laidalla. Setomaa on hengeltään suuri paikka kahden maailman rajalla.

Setokaisten sinnikkyys ja omistautuminen asialleen toimivat ikään kuin opasteina sille, miten suojellaan luonteeltaan aivan erityistä kulttuuria jopa halki vaikeiden aikojen ja väistämättömien muutosten. Oman erityisyyden säilyttäminen, esimerkkinä UNESCOn maailmanperintölistalle hyväksytty setokaisten leelo-lauluperinne, rikastuttaa koko maailmaa.

Täällä katõ ilma veere pääl – kahden maailman rajalla – näemme, miten nykyaikaisin keinoin voi toimia oman perinteen hyväksi niin, että kulttuurinen ja kielellinen ominaislaatu tulevat selvästi kuuluviin, tukevat alueen taloudellista kehitystä ja puhuttelevat lukuisia ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Tämä kaikki auttaa setokaisia vaalimaan asiaansa osana muita suomalais-ugrilaisia pyrkimyksiä.

Juuri näin tulee ajatella myös suomalais-ugrilaisten yhteistä asiaa. Suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien pysyvyyden takaamiseksi meidän tulee tehdä enemmän kuin vain tallettaa ja säilyttää. Jotta eri suomalais-ugrilaiset kansat ja kulttuurit voisivat jatkossakin pysyä suomalais-ugrilaisina, meidän tulee miettiä, miten edistää kieltä ja kulttuuria omassa ajassamme, miten puhutella useampia ihmisiä, vetää mukaan nuoria. Maailma on tosin muuttunut pienemmäksi, mutta emme saa sallia, että se muuttuisi kulttuurisesti köyhemmäksi.

Mitä me siis voimme tehdä, jotta emme katoaisi? Mitä voimme tehdä paremmin pysyttääksemme perinteemme nykyajassa ja tuodaksemme sen pariin lisää ihmisiä – sehän on ainoa mahdollinen tapa pienten kulttuurien edistämiseksi. Vain me itse voimme olla tässä tekijöinä, ei kukaan muu. Tarkemmin sanottuna: te olette ne tekijät ja päättäjät, ja demokraattiset valtiot ovat teidän kumppaneitanne ja liittolaisianne.

Viime syksynä tuli kuluneeksi neljännesvuosisata Berliinin muurin murtumisesta. Tarkastellessamme, mikä on maailmassa tänä aikana muuttunut suomalais-ugrilaisten kansojen kannalta, näemme hyvin monitahoisen kuvan.

Viro on taas vapaa ja unkarilaiset ovat sysänneet harteiltaan kommunismin taakan. Viron, suomen ja unkarin kielet ovat Euroopan unionin virallisia kieliä. Saamelaiset ovat saaneet toimivat kansanedustuselimet Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Latviassa palautetaan arvoon liivin kieltä ja liiviläiskulttuuria. Suomalais-ugrilaisia maailmankongresseja järjestetään säännöllisesti.

Mutta toisaalta... Viimeinen kamassin kielen taitaja kuoli vuonna 1989. Ust-Lugan sataman rakentaminen Luoteis-Venäjälle Suomenlahden rannalle tuhoaa vatjalaiskylät, ja haluaisin uskoa, ettei se samalla tuhoa kaikkia vatjalaisia. Viime vuosina Venäjällä on rajoitettu opetusta suomensukuisilla kansalliskielillä tai lopetettu se kokonaan, mikä nopeuttaa näiden kielten puhujien assimilaatiota, heidän kulttuurinsa katoamista.

Tästä käy selvästi ja kuvaannollisesti ilmi vapaan maailman vahva puoli. Vapaat ja demokraattiset yhteiskunnat pitävät tarpeellisena pienten ja erityislaatuisten kulttuurien säilymisen kannalta oleellisia hankkeita ja ne uskaltavat tukea niitä. Oleellisia juuri sisällöltään, ei muodoltaan. Siksi velvollisuutemme on puolustaa vapautta ja demokratiaa, sekä omassa yhteiskunnassa että laajemminkin, jotta kaikkien pienten kansojen kielet ja kulttuurit säilyisivät.

Muistelkaamme, miten ennen Viron itsenäisyyden palauttamista suomalaiset auttoivat ja tukivat meitä – eivät valtiollisella vaan ihmisten tasolla. He tekivät niin, koska pitivät sitä tärkeänä ja oleellisena. Kun me virolaiset nyt olemme nauttineet vapaudesta lähes neljännesvuosisadan ajan, meidän tulee suhtautua samalla tavoin ja auttaa suomalais-ugrilaisia heimolaisia ja ystäviämme. Niitä, jotka eivät elä vapaassa yhteiskunnassa, jotka tuntevat samaa painetta, joita me tunsimme täällä miehitysvuosien aikana. Virolaisina tiedämme vallan hyvin, miten musertavalta tuntuu, kun oma kulttuuri on katoamassa. Auttakaamme sen tähden noita ystäviämme, auttakaamme heitä, jotka ovat tänään tulleet tänne kauempaa nähdäkseen, miten vapaassa maassa kukkii setokaisten kulttuuri.

Jos joku nyt sanoo, että kuva ei ole kaikkialla toiveikas, niin hänelle on paha väittää vastaan. Paitsi että toivoa me voimme toisillemme suoda, ja sitä toivoa siivittää keskinäinen yhteistyömme ja tukemme.

Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupungin symbolilintu Tsirk on saapunut Obinitsaan, laulakoon se siis kaikkialla. Kiitos.